Kokkauskurssin antia ja hävikkipohdintaa

Osallistuin tutkimusmielessä 7.12.2016 Tampereen yliopiston ruokapiirin, eli Tampiiri ry:n, järjestämälle jouluruokakurssille. Tässä yhteydessä ”tutkimusmielessä” tarkoittaa sitä, että seurasin osallistujien kokkauspuuhia ja aina sopivan hetken tullen jututin heitä vapaamuotoisesti ruokaan, ruoanlaittoon ja ruokahävikkiin liittyen.

Kokkauskurssin opettajana toimi ruokakirjailija Päivi Mattila, joka on tunnetaan mm. Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan kirjoittajana. Kirjassa tehdään kasvisruokaa suosien lähituotantoa, ja samaa teemaa noudatettiin myös tällä jouluruokakurssilla. Kurssilla valmistettiin mm. vaniljatoffeeta kaurakermasta, seitanpaistia joulupöytään ja tyrni-lakritsijäätelöä. Uudet ja monipuoliset raaka-aineet, niiden käyttö ja jatkohyödyntäminen avasivat antoisaa keskustelua ruokahävikkiteemalle. Tiivistän tässä kirjoituksessa kokkauskurssin antia eli muutamia keskeisiä näkökohtia ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen.

Mitä on hävikki?

Ruokahävikistä puhuminen alkaa, tai päätyy, lähes aina kysymykseen, että mitä on hävikki.

• Hävikki on pilalle mennyttä ruokaa.

Hävikin määrittämiseen ei ole yksiselitteistä näkemystä. Hävikiksi voidaan esimerkiksi määrittää syystä tai toisesta poisheitetty ruoka, joka on tai on ollut syömäkelpoista (lisää aiheesta Saa syödä! -sivustolta). Tämä puolestaan herättää kysymyksen, että mikä on syömäkelpoista ruokaa. Mitä voi syödä parasta ennen -päiväyksen ylityttyä? Päänvaivaa voivat myös aiheuttaa periaatteessa syömäkelpoiset ruoka-aineet, kuten juuresten kuoret tai herneenpalot, sillä vaikka niitä voidaan syödä, niitä harvemmin käytetään esimerkiksi ruokaohjeissa.

• Hävikki on tottumuskysymys.

Hävikin määrittäminen liittyy myös omiin ruokaan liittyviin käsityksiin ja tottumuksiin. Ruoka-aineita monipuolisesti käyttämään tottuneelle esimerkiksi kukkakaalin lehtien poisheittäminen voi olla iso kynnys, kun taas monet irrottavat ne jo kaupassa.

Milloin hävikkiä syntyy tai ei synny?

• Hävikkiä syntyy, kun arki ei suju suunnitelmien mukaan.

Osallistujat kertoivat olevansa tietoisia hävikistä ja pyrkivänsä suunnittelulla ja ruoka-aineiden joustavalla soveltamisella vähentämään hävikin syntyä. Hävikin kannalta haastavimmiksi koettiin tilanteet, joissa arkirytmi rikkoutuu. Esimerkiksi kiireessä jääkaappiin saattaa unohtua jotain, juhlissa tarjoiluiden mitoitus voi olla haastavaa ja joskus yksinkertaisesti ruoanlaitto epäonnistuu täysin.

• Hävikkiä ei synny, kun ennakoi ja vie ylimääräiset ruoat muille.

Yksi tehokkaimmista keinoista hävikin estämiseksi on ennakointi. Aina ennakointi ei onnistu suunnitelmien mukaisesti (kuten kuvattu yllä), ja silloin hävikkiä voi parhaiten vähentää viemällä ylimääräiset ruoat muille. Suomessa kotiruoan jakaminen saatikka myyminen on (vielä) vähäistä tai jopa mahdotonta, mutta esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön kaikkien yhteisiä jääkaappeja, joihin alueen asukkaat voivat viedä ylimääräiset elintarvikkeensa muiden käytettäväksi. Kurssilla hävikkiä kuvattiin myös ”tunneasiana” tarkoittaen sitä, että hävikin syntyminen koetaan epäonnistumisena riippumatta hävikin taloudellisen tai ympäristöllisen vaikutuksen suuruudesta. Keskusteluissa mainittiin myös, että joskus kokonaisuuden kannalta mietityttää onko hävikin äärimmäinen välttely järkevää.

Kokonaisuudessaan Wastebusters-tutkimusprojektin kannalta kokkauskurssi oli erittäin antoisa. Saimme näistä keskusteluista monia uusia näkökulmia projektille ja hyviä ideoita projektiin suunnitelluille työpajoille. Lisäksi osallistujat olivat halukkaita osallistumaan tutkimusprojektiin haastateltavina, joten näihin näkökulmiin pääsemme syventymään toden teolla tulevaisuudessa!

Lisää aiheesta: 

Blogikirjoitus Tampiirin toiminnasta Tampereen yliopiston Kestävä kehitys -blogissa 

Luonnonvarakeskuksen sivusto Ruokahävikki jaruokajärjestelmän kiertotalous

- Anna