Osallistuin 28.3-29.3.2019 Turussa järjestetyille Sosiologipäiville. Sosiologipäivien teema oli tänä vuonna eriarvoisuuden monet kasvot. Teeman mukaisesti konferenssi keskittyi tarkastelemaan “yhteiskunnan jakojen ja kerrostumien ilmentymistä ja niiden moninaisuutta” (Sosiologipäivät 2019/Teema). Osallistuin tapahtuman ensimmäisenä päivänä Jäteyhteiskunta-työryhmään. Jätteeseen, myös ruokahävikkiin, liittyy paljon jakoja ja kerrostumia: esimerkiksi lajittelua, hallintaa sekä ulossulkemista. Työryhmässä oli monia mielenkiintoisia esityksiä, joista osa käsitteli ruokahävikkiä, osa laajemmin jätteeseen liittyviä yhteiskunnallisia teemoja.
Turun tuomiokirkko alkukevään auringossa
Ensimmäisessä työryhmän esityksessä Elina Matilainen esitteli graduaan, joka käsittelee ruokahävikin arvottamista hävikkiruokaravintolan käytännöissä. Matilainen on toteuttanut gradunsa yhteydessä etnografisen havainnointijakson Suomen ensimmäisessä hävikkiruokaravintolassa. Hän osallistui ravintolan hävikkiruoankeruukierroksiin, havainnoi ravintolan salia ja haastatteli asiakkaita.
Matilaisen mukaan ravintolan toiminnassa ruokahävikki pelastetaan ja siitä luodaan rahallista arvoa valmistamalla herkullisia ja esteettisesti kauniita ravintola-annoksia. Hänen esityksessään kiinnostavaa oli erityisesti hänen havaintonsa siitä, miten ruoan jätteisyys on läsnä koko hävikkiruokaravintolan arvottamisprosessissa sekä miten hävikistä muokataan ravintolassa erilaisten käytäntöjen ja ehostamisen myötä ruoka-annoksia. Vaikka hävikkiruokaravintolan annokset eivät ole jätettä, ravintola kuitenkin korostaa tietyissä yhteyksissä ruoan jätteisyyttä. Tämä on Matilaisen mukaan osa ravintolan brändiä: ravintolan tuotteita ovat muun muassa “Jätelö”- niminen jäätelö sekä “Wasted”-olut.
Toisessa esityksessä Teemu Loikkanen kertoi gradustaan, joka käsittelee jätekansalaisuuden rakentumista. Jätekansalaisuudella hän tarkoittaa jätehallintaan kytkeytyvän subjektiuden omaksumista - toisin sanoen kansalaisten vastuulla olevien lajittelukäytäntöjen toteuttamista. Esityksen taustalla olevana ajatuksena oli se, että kiertotalouden tavoitteiden saavuttaminen vaatii kansalaisilta lajittelukäytäntöjen omaksumista. Tutkimusaineistona Loikkanen on hyödyntänyt Lappilaisten jätepolitiikan asiantuntijoiden keskuudessa tehtyjä haastatteluita. Aineiston analyysi pureutuu jätekansalaisen velvollisuuksiin, oikeuksiin ja poliittiseen tilaan.
Loikkasen mukaan erityisesti velvollisuudet ja vastuut ovat keskeisessä roolissa jätekansalaisuuden rakentumisessa. Oikeudet sen sijaan jäävät pienempään rooliin. Esityksensä lopuksi hän esitti kysymyksen siitä, voisiko kierrättämisen motivaattorina vastuun ja velvollisuuksien täyteisen jätekansalaisuuden sijaan paremmin toimia resurssikansalaisuus, jossa kuluttajat saisivat kierrättämisestä taloudellista hyötyä.
Kolmannessa esityksessä olin itse puheenvuorossa. Oman esitykseni aiheena oli eettisen toimijuuden rakentuminen kotitalouksien ruokaylijäämäkäytännöissä. Käsittelin esityksessä tällä hetkellä alustavasti työstössä olevaa julkaisuamme, jossa tutkimme kuluttajilta kerättyjen ruokahävikkipäiväkirjojen avulla ruokaylijäämään kytkeytyviä käytäntöjä ja eettisen toimijuuden rakentumista näissä käytännöissä. Eettinen toimijuus kehystyy tutkimuksessa säästäväisyyden käytäntöihin ja edelleen kysymykseen ruoan arvosta ja arvostamisesta. Tämän rinnalla tarkastelemme säästäväisyyden kanssa kilpailevia käytäntöjä. Paperimme keskeinen näkökulma on tarkastella ruokaylijäämää etiikalle ja eettisille käytännöille avoimena asiana. Alustavan analyysimme mukaan ruokaan liittyvät käytännöt tuovat arjessa esille useita erilaisia järjestyksiä: hoivaa, huolta ruoan turvallisuudesta, rahan säästämistä, perheen sosiaalisia suhteita sekä huolta ympäristön tilasta. Keskustelussa esille nousivat erityisesti perhesuhteiden merkitys toimijuuden rakentumisessa sekä se, että ruokahävikin syntyyn johtavat käytännöt voivat olla eri näkökulmista tarkasteltuina eettisiä.
Työryhmän toiseksi viimeisessä esityksessä Ville Savolainen ja Olli Pyyhtinen esittelivät näkymättömyyden arvottamista hotellisiivouksen käytännöissä. Heidän esityksensä pohjautuu Savolaisen keräämään etnografiseen aineistoon kahdesta eri hotellista, joissa hän on toiminut siivoojana. Hotellisiivousta tarkasteltiin kulissien taakse kätkeytyvänä työnä, jonka tavoitteena on tehdä näkymättömäksi edellisen vieraan hotellihuoneeseen jättämät jäljet. Tutkimuksessaan he kysyvät, miten tätä näkymättömyyttä arvotetaan hotellien käytännöissä. Savolainen ja Pyyhtinen nostivat esityksessään esille muun muassa, että arvon tuottamisen mahdollistamiseksi puhdistustyöhön kuluvan ajan mittaamiseen ollaan kehitetty monia erilaisia tapoja. Lisäksi esityksessä ja sen jälkeen virinneessä keskustelussa esitettiin, että tässä puhdistustyössä pienetkin epäkohdat voivat nousta suuriksi: jos koko hotellin huoneista yhdessäkin on tapahtunut virhe siivouksessa, asiakkaan negatiivinen arvostelu hotellin nettisivulla asettaa koko hotellin huonoon valoon.
Työryhmän viimeisessä esityksessä Lena Näre ja Elina Paju käsittelivät turvapaikanhakijuutta aineellisena ilmiönä, jätteen käsitteen näkökulmasta. Esityksen otsikko oli Jätetyt ja jätteet – turvapaikanhakijat jäteyhteiskunnassa. Esityksessä he käsittelivät erityisesti turvapaikanhakijuuteen liittyvää toiseutta. Valitettavasti jouduin poistumaan tämän mielenkiintoisen esityksen alkupuolella ja lähtemään kotimatkalle.
Kaikissa työryhmän esityksissä on mielestäni useita teoreettisia ja empiirisiä yhtymäkohtia ruokahävikin tutkimukseen. Arvottamiseen, jätekansalaisuuteen, puhtauteen ja toiseuteen liittyvät teemat on mahdollista kytkeä myös hävikkikeskusteluun. Ruoan käyttökelpoisuus ja jätteisyys muovaavat sitä, kuinka arvokkaana kuluttajat näkevät ruoan/ruokahävikin. Arvo ja arvottaminen liittyvät myös jätteeksi päätyvään ruokaan, sillä esimerkiksi biokaasun tuottaminen luo arvoa. Jätekansalaisuuden rakentumisen näkökulma on sovellettavissa lajittelun lisäksi myös esimerkiksi hävikin vähentämiseen ja sen tutkimiseen, miten hävikin vähentämiseen tähtäävä subjektius omaksutaan. Ruoan puhtaus on sen sijaan osa päivittäistä pohdintaa esimerkiksi siitä, onko ruoan syöminen turvallista ja voiko vaikkapa homehtuneen tomaatin syödä, jos siitä leikkaa huonot osat pois. Ruoan ulossulkeminen sen sijaan on toiseuttamisen käytäntö, jossa päätetään, mikä pidetään yhteydessä itseen ja mikä suljetaan ulos (Hawkins, 2006).
Lähteet:
Hawkins, Gay (2006): Ethics of waste. How we relate to rubbish. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers.
Kuvat Pixabaysta.
-Taru
