Osallistuimme Mallan kanssa toissa viikon lopussa Tampereen yliopistolla järjestettyyn Nordic Science and Technology Studies -konferenssiin. Konferenssi kokosi yhteen tieteen- ja teknologiantutkimuksesta innostuneita tutkijoita ympäri maailman. Tapahtumassa oli yhteensä 28 eri teemojen näkökulmista tieteen- ja teknologiantutkimusta lähestyvää työryhmää. Osallistuimme itse “Care in STS - Objects, Transformation and Politics” -nimiseen työryhmään, jossa pidimme myös esityksen työn alla olevan tutkimusartikkelimme pohjalta.
Työryhmämme esitykset käsittelivät hoivaa eri näkökulmista - osa esityksistä tarkasteli muun muassa sairaalamaailmaa ja mielenterveyshoitoa, jotka ovat melko ilmeisiä hoivaan kytkeytyviä ympäristöjä. Kaikki esitykset eivät kuitenkaan liittyneet hoitoalaan, vaan työryhmässä käsiteltiin lisäksi hoivaa esimerkiksi prekaarien taidemuotojen näkökulmasta. Oman tutkimuksemme kannalta erityisen kiinnostava oli Outi Koskisen esitys “Everyday food practices as multiple relations of care”. Koskinen esitteli eri teoreettisia näkökulmia hoivaan lihan kulutusta käsittelevän väitöstutkimuksensa pohjalta. Keskeiseksi näkökulmiksi lihan kulutukseen Koskinen nosti esityksessään suhteiden moninaisuuden, vallan ja sukupuolen. Hän käsitteli näitä näkökulmia muun muassa liharuokien valmistamiseen, lihan kulutuksen sukupuolittuneisuuteen sekä lihan kulutukseen liittyvien valtasuhteiden myötä.
Oma esityksemme oli työryhmän viimeinen. Käsittelimme siinä eettisen subjektiuden rakentumista ruokahävikkiin liittyvissä käytännöissä sekä sitä, miten ruoan kulutukseen liittyvä eettinen työ tähtää kulutuskäytäntöjen muuttamiseen kestävämmiksi. Aineistona olemme käyttäneet 26 ruokahävikkipäiväkirjaa sekä Marttojen kanssa toteutetuista hävikkikokkaustyöpajoista kerättyä etnografista aineistoa.
Marttojen kanssa toteutetun työpajan kokkauksia
Nostimme esityksessämme esille, että suhteessa ruokaan tapahtuvan eettisen työn päämäärä on tasapainoinen suhde itseen, muihin ja luontoon. Tähän päämäärään pyritään aineistossamme muun muassa keksimällä luovia ratkaisuja hävikin vähentämiseksi, käyttämällä aisteja ruoan syömäkelpoisuuden arvioinnissa, opettamalla lapsille ja läheisille kestäviä ruoan kulutustapoja sekä syömällä lasten tähteitä. Eettiset sitoumukset ovat kuitenkin myös monissa tilanteissa ristiriitaisia: huolenpito lapsista edellyttää, että heille tarjotaan vain varmasti turvallista ruokaa, eikä itsekään ole hyvä syödä liikaa. Lisäksi arjen tilanteet ovat usein arvaamattomia ja omien rutiinien muuttaminen haastavaa. Johtopäätöksenä toimme esille, että tämä arjen ajoittainen ennustamattomuus ja epämääräisyys olisi tärkeää ottaa huomioon kestäviä ruoan kulutuskäytäntöjä tarkasteltaessa.
Hävikin vähennysvinkkejä työpajasta
Esityksemme herätti mukavasti keskustelua. Tästä on hyvä jatkaa paperin työstämistä!
-Taru
