torstai 17. marraskuuta 2016

Puheenvuoroja ruokahävikistä

Ruokahävikki on maailmanlaajuinen ongelma, johon on ympäri maailmaa viime vuosien aikana havahduttu. Ruokahävikin määrä kasvaa kasvamistaan, ja sen hillitsemiseksi on syntynyt monenlaista toimintaa. Kuluttajia on herätelty niin erilaisilla kampanjoilla kuin yksittäisillä puheenvuoroillakin.

Tähän postaukseen on poimittu muutamia TED-talk ja TEDx-talk -puheita liittyen ruokahävikkiin. TED- ja TEDx-tapahtumien (TEDx= paikallisesti järjestetty itsenäinen TED-tapahtuma) tarkoituksena on hyvin valmisteltujen puheiden ja asiaansa paneutuneiden puhujien kautta inspiroida yleisöä erilaisilla ideoilla sekä herätellä ajatuksia tuomalla esiin uudenlaisia näkemyksiä merkittävien aiheiden tiimoilta.

Kaikki alla olevat esitykset eri puolilta maailmaa tarkastelevat ruokahävikkiä hieman eri näkökulmista, ja puhujat ehdottavat ongelmaan omia ratkaisujaan. Vaikka kaikkien puheissa esitettyjen ajatusten kanssa ei olisikaan täysin samaa mieltä, herättää jokainen puhe paljon ajatuksia.

Tristam Stuart: The global food waste scandal

Selina Juul: How to avoid food waste traps

Daisy Scholte: 3 simple rules to turn food waste into good taste

Peter Lehner: A recipe for cutting food waste


Fiona Jongejans: Food waste - Breaking the habit

João Almeida: How much food is wasted in Europe?


- Ulla-Maija

tiistai 8. marraskuuta 2016

Milloin ruoka ei ole enää ruokaa?

Ruokahävikistä puhuttaessa mielenkiintoinen kysymys on, milloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa. Tähän kysymykseen tutkijat Blichfeldt, Mikkelsen ja Gram (2015) ovat paneutuneet tutkimusartikkelissaan "When It Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste". Tässä postauksessa käsitellään tämän tieteellisen artikkelin näkökulmia ruokahävikkiin.
 
Pääasiassa ruokahävikin syntyminen nähtiin Blichfeldtin ym. tutkimuksen haastateltavien keskuudessa huonona asiana, jota tulisi välttää ja jonka syntymisestä tulee paha mieli. Tutkimuksen tuloksissa huomattiin kahtiajakautuneisuutta haastateltavien välillä liittyen ruokahävikkiin ja siihen, miksi ruokahävikin syntyminen tuntuu ikävältä. Osa haastateltavista tarkasteli ruoan syötävyyttä altruistisesta näkökulmasta, johon usein liittyi arvostuksen ja velvollisuuden tunteita. Ruokahävikkiä haluttiin välttää esimerkiksi eettisistä syistä ja sen syntyminen aiheutti syyllisyyden tunnetta. Jotkut haastateltavista puolestaan tarkastelivat ruokahävikkiä erityisesti hedonistisen ideologian pohjalta, johon liittyi olennaisesti esimerkiksi inhon tunne. Nämä haastateltavat esittivät ruokahävikin vähentämiseen esimerkiksi taloudellisia syitä, kuten esimerkiksi sen, että ruoan poisheittäminen on rahan haaskaamista.

Tuloksista huomattiin, että haastateltavat erosivat toisistaan myös siinä, kuinka he tunnistavat ruoan ruokahävikiksi. Jotkut haastateltavat näyttivät käyttävän apunaan ulkoisia vihjeitä, kuten tuotteisiin laitettuja päivämääriä, jolloin syy ruoan leimaamiseksi ruokahävikiksi tulee ulkoapäin. Toiset puolestaan luottivat vahvasti omaan arvostelukykyynsä ja "maalaisjärkeen" arvioidessaan aisteillaan ruokien syötävyyttä.

Artikkelin tuloksissa huomattiin kaikkien haastateltavien kohdalla, että ruoan poisheittämisen kanssa usein viivytellään. Ruoan annetaan odottaa kaapissa tai jääkaapissa jonkin aikaa, kunnes se on täysin pilaantunut, sillä esimerkiksi kunnolla homeisen ruoan roskiin nakkaaminen näytti tutkimuksen mukaan olevan haastateltavien omalletunnolle helpompaa. Kun ruoka on selkeästi pilaantunutta, sen voi helposti arvioida ei-syötäväksi, kun taas mahdollisesti jo huonoksi menneen ruokatuotteen arviointi on hankalampaa. Tutkimuksessa esitetäänkin, että viivytteleminen saattaa olla keskeinen syy siihen, miksi kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä ongelma länsimaissa.

Tutkimus ja sen tulokset herättelevät lukijaa monessa mielessä:
Millaisia tunteita ruokahävikki minussa herättää? 
Kuinka itse arvioin sitä, onko ruoka edelleen syötävää?
Onko ruoan haaskaaminen helpompaa silloin, kun se on jo todella pilaantunutta?

Lähde:


Blichfeldt, B. S., Mikkelsen, M., & Gram, M. (2015). When it Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste. Food, Culture & Society, 18(1), 89–105.

- Ulla-Maija