Pohdin tässä kirjoituksessa arkisten jätekäytäntöjen merkitystä ympäristönsuojelun kannalta. Arkinen ja rutinoitunut kotona tapahtuva kierrätys ja päivittäisten kulutusvalintojen tekeminen on graduni osallistujille keskeisessä roolissa ympäristön kannalta eettisen toimijuuden muodostamisessa. Tämä havainto osoittaa, että päällepäin arkisilta, tylsiltä ja itsestään selviltä vaikuttavat käytännöt ̶ joihin päivittäinen toiminta jätteen kanssa kotona lukeutuu ̶ voivat itse asiassa olla yksilöille hyvin merkityksellisiä poliittisia valintoja, joilla tavoitellaan ympäristönsuojelua moraalisena päämääränä. Tutkielmani osallistujat toivat toistuvasti esille, että kierrättäminen on heille päivittäistä ympäristön hyvinvointiin tähtäävää vaikuttamistyötä.
Aineistostani kävi kuitenkin myös ilmi, että vaikka kierrätystä pidetään tärkeänä käytäntönä ympäristöeettisen toimijuuden kannalta, se ei aina syystä tai toisesta toteudu osallistujien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi kiire tai se, että kierrätysastiat sijaitsevat liian kaukana. Kierrätyksen laiminlyöminen herätti tutkielman osallistujissa poikkeuksetta syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Syyllisyys kumpusi toisin sanoen ympäristönsuojeluun liittyvien moraalisten päämäärien ja oman toiminnan välisestä koetusta ristiriidasta.
Tutkielmani tuloksiin nojaten ehdotan lopuksi, että kierrätyksen sääntöjen seuraamisen rinnalla voisimme pyrkiä etsimään iloa ja luovuutta ruokkivia tapoja olla jätteen kanssa. Aineistossani tällainen ilo kumpusi muun muassa omista ylijäämämateriaaleista toteutettavien askartelutöiden tekemisestä tai oman kompostin multaan istutetun kasvimaan hoitamisesta. Tutkielmassani esitän Gay Hawkinsiin (2006) viitaten, että yksioikoisen syyllisyyden tuntemisen sijaan tällainen ilo ja luovuus voisivat rakentaa uudenlaisia mahdollisuuksia eettisen luontosuhteen ja ympäristöeettisen toimijuuden muodostamiselle.
- Taru Lehtokunnas
