maanantai 24. kesäkuuta 2019

Nordic Science and Technology Studies-konferenssi Tampereella 12-14.6.2019


Osallistuimme Mallan kanssa toissa viikon lopussa Tampereen yliopistolla järjestettyyn Nordic Science and Technology Studies -konferenssiin. Konferenssi kokosi yhteen tieteen- ja teknologiantutkimuksesta innostuneita tutkijoita ympäri maailman. Tapahtumassa oli yhteensä 28 eri teemojen näkökulmista tieteen- ja teknologiantutkimusta lähestyvää työryhmää. Osallistuimme itse “Care in STS - Objects, Transformation and Politics” -nimiseen työryhmään, jossa pidimme myös esityksen työn alla olevan tutkimusartikkelimme pohjalta.


Työryhmämme esitykset käsittelivät hoivaa eri näkökulmista - osa esityksistä tarkasteli muun muassa sairaalamaailmaa ja mielenterveyshoitoa, jotka ovat melko ilmeisiä hoivaan kytkeytyviä ympäristöjä. Kaikki esitykset eivät kuitenkaan liittyneet hoitoalaan, vaan työryhmässä käsiteltiin lisäksi hoivaa esimerkiksi prekaarien taidemuotojen näkökulmasta. Oman tutkimuksemme kannalta erityisen kiinnostava oli Outi Koskisen esitys “Everyday food practices as multiple relations of care”. Koskinen esitteli eri teoreettisia näkökulmia hoivaan lihan kulutusta käsittelevän väitöstutkimuksensa pohjalta. Keskeiseksi näkökulmiksi lihan kulutukseen Koskinen nosti esityksessään suhteiden moninaisuuden, vallan ja sukupuolen. Hän käsitteli näitä näkökulmia muun muassa liharuokien valmistamiseen, lihan kulutuksen sukupuolittuneisuuteen sekä lihan kulutukseen liittyvien valtasuhteiden myötä.


Oma esityksemme oli työryhmän viimeinen. Käsittelimme siinä eettisen subjektiuden rakentumista ruokahävikkiin liittyvissä käytännöissä sekä sitä, miten ruoan kulutukseen liittyvä eettinen työ tähtää kulutuskäytäntöjen muuttamiseen kestävämmiksi. Aineistona olemme käyttäneet 26 ruokahävikkipäiväkirjaa sekä Marttojen kanssa toteutetuista hävikkikokkaustyöpajoista kerättyä etnografista aineistoa.
Marttojen kanssa toteutetun työpajan kokkauksia
Nostimme esityksessämme esille, että suhteessa ruokaan tapahtuvan eettisen työn päämäärä on tasapainoinen suhde itseen, muihin ja luontoon. Tähän päämäärään pyritään aineistossamme muun muassa keksimällä luovia ratkaisuja hävikin vähentämiseksi, käyttämällä aisteja ruoan syömäkelpoisuuden arvioinnissa, opettamalla lapsille ja läheisille kestäviä ruoan kulutustapoja sekä syömällä lasten tähteitä. Eettiset sitoumukset ovat kuitenkin myös monissa tilanteissa ristiriitaisia: huolenpito lapsista edellyttää, että heille tarjotaan vain varmasti turvallista ruokaa, eikä itsekään ole hyvä syödä liikaa. Lisäksi arjen tilanteet ovat usein arvaamattomia ja omien rutiinien muuttaminen haastavaa. Johtopäätöksenä toimme esille, että tämä arjen ajoittainen ennustamattomuus ja epämääräisyys olisi tärkeää ottaa huomioon kestäviä ruoan kulutuskäytäntöjä tarkasteltaessa.
Hävikin vähennysvinkkejä työpajasta


Esityksemme herätti mukavasti keskustelua. Tästä on hyvä jatkaa paperin työstämistä!

-Taru

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Kuulumisia tämän vuoden Sosiologipäiviltä

Osallistuin 28.3-29.3.2019 Turussa järjestetyille Sosiologipäiville. Sosiologipäivien teema oli tänä vuonna eriarvoisuuden monet kasvot. Teeman mukaisesti konferenssi keskittyi tarkastelemaan “yhteiskunnan jakojen ja kerrostumien ilmentymistä ja niiden moninaisuutta” (Sosiologipäivät 2019/Teema). Osallistuin tapahtuman ensimmäisenä päivänä Jäteyhteiskunta-työryhmään. Jätteeseen, myös ruokahävikkiin, liittyy paljon jakoja ja kerrostumia: esimerkiksi lajittelua, hallintaa sekä ulossulkemista. Työryhmässä oli monia mielenkiintoisia esityksiä, joista osa käsitteli ruokahävikkiä, osa laajemmin jätteeseen liittyviä yhteiskunnallisia teemoja.


Turun tuomiokirkko alkukevään auringossa


Ensimmäisessä työryhmän esityksessä Elina Matilainen esitteli graduaan, joka käsittelee ruokahävikin arvottamista hävikkiruokaravintolan käytännöissä. Matilainen on toteuttanut gradunsa yhteydessä etnografisen havainnointijakson Suomen ensimmäisessä hävikkiruokaravintolassa. Hän osallistui ravintolan hävikkiruoankeruukierroksiin, havainnoi ravintolan salia ja haastatteli asiakkaita.
Matilaisen mukaan ravintolan toiminnassa ruokahävikki pelastetaan ja siitä luodaan rahallista arvoa valmistamalla herkullisia ja esteettisesti kauniita ravintola-annoksia. Hänen esityksessään kiinnostavaa oli erityisesti hänen havaintonsa siitä, miten ruoan jätteisyys on läsnä koko hävikkiruokaravintolan arvottamisprosessissa sekä miten hävikistä muokataan ravintolassa erilaisten käytäntöjen ja ehostamisen myötä ruoka-annoksia. Vaikka hävikkiruokaravintolan annokset eivät ole jätettä, ravintola kuitenkin korostaa tietyissä yhteyksissä ruoan jätteisyyttä. Tämä on Matilaisen mukaan osa ravintolan brändiä: ravintolan tuotteita ovat muun muassa “Jätelö”- niminen jäätelö sekä “Wasted”-olut.




Toisessa esityksessä Teemu Loikkanen kertoi gradustaan, joka käsittelee jätekansalaisuuden rakentumista. Jätekansalaisuudella hän tarkoittaa jätehallintaan kytkeytyvän subjektiuden omaksumista - toisin sanoen kansalaisten vastuulla olevien lajittelukäytäntöjen toteuttamista. Esityksen taustalla olevana ajatuksena oli se, että kiertotalouden tavoitteiden saavuttaminen vaatii kansalaisilta lajittelukäytäntöjen omaksumista. Tutkimusaineistona Loikkanen on hyödyntänyt Lappilaisten jätepolitiikan asiantuntijoiden keskuudessa tehtyjä haastatteluita. Aineiston analyysi pureutuu jätekansalaisen velvollisuuksiin, oikeuksiin ja poliittiseen tilaan.


Loikkasen mukaan erityisesti velvollisuudet ja vastuut ovat keskeisessä roolissa jätekansalaisuuden rakentumisessa. Oikeudet sen sijaan jäävät pienempään rooliin. Esityksensä lopuksi hän esitti kysymyksen siitä, voisiko kierrättämisen motivaattorina vastuun ja velvollisuuksien täyteisen jätekansalaisuuden sijaan paremmin toimia resurssikansalaisuus, jossa kuluttajat saisivat kierrättämisestä taloudellista hyötyä.


Kolmannessa esityksessä olin itse puheenvuorossa. Oman esitykseni aiheena oli eettisen toimijuuden rakentuminen kotitalouksien ruokaylijäämäkäytännöissä. Käsittelin esityksessä tällä hetkellä alustavasti työstössä olevaa julkaisuamme, jossa tutkimme kuluttajilta kerättyjen ruokahävikkipäiväkirjojen avulla ruokaylijäämään kytkeytyviä käytäntöjä ja eettisen toimijuuden rakentumista näissä käytännöissä. Eettinen toimijuus kehystyy tutkimuksessa säästäväisyyden käytäntöihin ja edelleen kysymykseen ruoan arvosta ja arvostamisesta. Tämän rinnalla tarkastelemme säästäväisyyden kanssa kilpailevia käytäntöjä. Paperimme keskeinen näkökulma on tarkastella ruokaylijäämää etiikalle ja eettisille käytännöille avoimena asiana. Alustavan analyysimme mukaan ruokaan liittyvät käytännöt tuovat arjessa esille useita erilaisia järjestyksiä: hoivaa, huolta ruoan turvallisuudesta, rahan säästämistä, perheen sosiaalisia suhteita sekä huolta ympäristön tilasta. Keskustelussa esille nousivat erityisesti perhesuhteiden merkitys toimijuuden rakentumisessa sekä se, että ruokahävikin syntyyn johtavat käytännöt voivat olla eri näkökulmista tarkasteltuina eettisiä.


Työryhmän toiseksi viimeisessä esityksessä Ville Savolainen ja Olli Pyyhtinen esittelivät näkymättömyyden arvottamista hotellisiivouksen käytännöissä. Heidän esityksensä pohjautuu Savolaisen keräämään etnografiseen aineistoon kahdesta eri hotellista, joissa hän on toiminut siivoojana. Hotellisiivousta tarkasteltiin kulissien taakse kätkeytyvänä työnä, jonka tavoitteena on tehdä näkymättömäksi edellisen vieraan hotellihuoneeseen jättämät jäljet. Tutkimuksessaan he kysyvät, miten tätä näkymättömyyttä arvotetaan hotellien käytännöissä. Savolainen ja Pyyhtinen nostivat esityksessään esille muun muassa, että arvon tuottamisen mahdollistamiseksi puhdistustyöhön kuluvan ajan mittaamiseen ollaan kehitetty monia erilaisia tapoja. Lisäksi esityksessä ja sen jälkeen virinneessä keskustelussa esitettiin, että tässä puhdistustyössä pienetkin epäkohdat voivat nousta suuriksi: jos koko hotellin huoneista yhdessäkin on tapahtunut virhe siivouksessa, asiakkaan negatiivinen arvostelu hotellin nettisivulla asettaa koko hotellin huonoon valoon.




Työryhmän viimeisessä esityksessä Lena Näre ja Elina Paju käsittelivät turvapaikanhakijuutta aineellisena ilmiönä, jätteen käsitteen näkökulmasta. Esityksen otsikko oli Jätetyt ja jätteet – turvapaikanhakijat jäteyhteiskunnassa. Esityksessä he käsittelivät erityisesti turvapaikanhakijuuteen liittyvää toiseutta. Valitettavasti jouduin poistumaan tämän mielenkiintoisen esityksen alkupuolella ja lähtemään kotimatkalle.


Kaikissa työryhmän esityksissä on mielestäni useita teoreettisia ja empiirisiä yhtymäkohtia ruokahävikin tutkimukseen. Arvottamiseen, jätekansalaisuuteen, puhtauteen ja toiseuteen liittyvät teemat on mahdollista kytkeä myös hävikkikeskusteluun. Ruoan käyttökelpoisuus ja jätteisyys muovaavat sitä, kuinka arvokkaana kuluttajat näkevät ruoan/ruokahävikin. Arvo ja arvottaminen liittyvät myös jätteeksi päätyvään ruokaan, sillä esimerkiksi biokaasun tuottaminen luo arvoa. Jätekansalaisuuden rakentumisen näkökulma on sovellettavissa lajittelun lisäksi myös esimerkiksi hävikin vähentämiseen ja sen tutkimiseen, miten hävikin vähentämiseen tähtäävä subjektius omaksutaan. Ruoan puhtaus on sen sijaan osa päivittäistä pohdintaa esimerkiksi siitä, onko ruoan syöminen turvallista ja voiko vaikkapa homehtuneen tomaatin syödä, jos siitä leikkaa huonot osat pois. Ruoan ulossulkeminen sen sijaan on toiseuttamisen käytäntö, jossa päätetään, mikä pidetään yhteydessä itseen ja mikä suljetaan ulos (Hawkins, 2006).


Lähteet:
Hawkins, Gay (2006): Ethics of waste. How we relate to rubbish. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers.


Kuvat Pixabaysta.


-Taru

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Marttojen ja Wastebusters-hankkeen ”Luovasti tähteistä herkuiksi”-työpajojen muistelua keskusteluryhmissä

Maaliskuussa viikolla 10 järjestimme kaksi ryhmäkeskustelua noin vuosi sitten Marttojen kanssa yhteistyössä toteutettujen ”Luovasti tähteistä herkuiksi”-työpajojen muistelemiseksi. Lisäksi ryhmäkeskusteluissa muisteltiin ennen varsinaisia työpajoja järjestettyä suunnittelutapaamista, jossa Wastebusters-tutkijat ideoivat yhdessä Marttojen kanssa työpajojen sisältöä ja toteutusta. Ryhmäkeskusteluihin osallistui Wastebusters-tutkijoiden lisäksi yhteensä yhdeksän Marttaa eri paikallisyhdistyksistä.


Keskusteluissa tunnelma oli innostunut ja viime kevään työpajoja muisteltiin lämmöllä hauskoina ja leikillisinä kokemuksina. Keskusteluissa esille nousi muun muassa työpajojen vaikutus arkeen: hävikin synnyn kerrottiin herättävän ajoittain syyllisyyden tunteita, mutta moni toi keskustelussa ilmi ennen kaikkea sen, että luovuus hävikkiuhanlaisesta ruoasta kokkaamisessa on lisääntynyt ja uusia ideoita tulee aiempaa enemmän mieleen työpajojen ansiosta. Esille nousi myös, että ennen työpajoja tähteistä kokkaaminen oli saatettu kokea kiusallisena tai häpeällisenä asiana, mutta työpajojen myötä tähdekokkaaminen onkin muuttunut hauskaksi ja luovaksi tilanteeksi.




Lisäksi keskustelimme yleisesti erilaisista ruokahävikkiin liittyvistä teemoista, kuten sukupolvi- ja kulttuurierojen merkityksestä hävikin vähentämisessä sekä laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvästä muutoksesta kohti tiedostavampaa suhtatutumista ruokahävikkiin ja kulutukseen. Kaiken kaikkiaan ryhmäkeskusteluiden tunnelma kiteytyi viime kevään työpajojen kasvattamaan aitoon innostukseen ruokahävikin vähentämistä kohtaan sekä työpajoista mieleen jääneiden tilanteiden eläväiseen muisteluun. Tähän liittyen keskustelimme myös työpajojen merkityksestä Marttayhdistyksien toiminnan kannalta. Vauhtimartat olivat järjestäneet työpajojen inspiroimana oman hävikkikokkausillan, josta voit lukea lisää täältä: https://vauhtimartat.wordpress.com/2019/01/19/havikista-herkuksi/. Molemmissa ryhmissä oltiin yksimielisiä siitä, että Ruokahävikki-iltojen järjestäminen muissakin Marttayhdistyksissä olisi hyvä idea. Keskusteluun nousi myös muita kestävään kuluttamiseen liittyviä teemailtoja, joita yhdistyksissä oli jo järjestetty ja joita voitaisiin myös tulevaisuudessa järjestää.


Keskustelun lopuksi kerroimme vielä viimeisimpiä kuulumisia hävikkitutkimuksen parista, muun muassa uusista ruokahävikin vähentämiseen tähtäävistä innovaatioista sekä Wastebusters-hankkeen uusimmista julkaisuista. Kiitämme Marttoja mahtavasta yhteistyöstä!


-Taru