Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.
Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.
Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite 'kuluttajakansalainen' nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.
Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.
Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.
Lähteet ja lisälukemista:
Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing, 30(1), 31-38.
Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.
- Ulla-Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti