Vierailulla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka"-kurssilla

Saimme kunnian olla vierailevina luennoitsijoina kurssilla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka" 27.9.2017. Kurssin teema vaihtuu vuosittain ja tänä syksynä teemaksi oli valittu ruoka. Ruokahävikkiaihe sopi siis kurssille erittäin hyvin. Mukavaa oli myös kuulla, että jotkut kurssin opiskelijoista olivat olleet jo kuuntelemassa aiheeseen liittyvää keskustelua aiemmin järjestetyssä asiantuntijapaneelissamme.

Ennen luentoa pyysimme opiskelijoita miettimään ruokahävikin tulevaisuutta oppimistehtävän avulla. Osaa opiskelijoista ohjeistettiin pohtimaan tilannetta, jossa ruokahävikin määrä on onnistuttu puolittamaan vuoteen 2030 mennessä. Osa opiskelijoista puolestaan mietti tilannetta, jossa ruokahävikin määrä oli kaksinkertaistunut. Opiskelijat saivat esittää omat tarinansa siitä, miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty. Ennäkkotehtävässä nousi esiin mielenkiintoisia teemoja ja toimi hyvänä johdatuksena oman luentomme aiheeseen eli ruokahävikkiin.

Rakensimme luennon siten, että esittelimme aluksi tutkimusprojektiamme ja avasimme hieman ruokahävikkiin liittyviä lukuja aiempien tutkimusten pohjalta. Tämän jälkeen siirryimme käsittelemään erilaisia näkökulmia ruokahävikkiin, joihin olemme omassa tutkimusprojektissamme keskittyneet. Näiden näkökulmien suhdetta toisiinsa esittelimme allaolevan sipulimallin avulla, jonka keskiössä on ruokahävikkiä aktiivisesti vähentävä kuluttajakansalainen. Tämän jälkeen lähdimme 'kuorimaan sipulia' näkökulma kerrallaan.

Ensiksi esittelimme ruokahävikkiin liittyviä sosiokulttuurisia kehyksiä. Vaikka ruokahävikistä puhutaan usein ympäristön näkökulmasta, on ruokahävikkikeskustelusta tunnistettavissa myös muita kehyksiä. Ympäristöllisten tekijöiden lisäksi ruokahävikki liitetään keskusteluissa muun muassa solidaarisuuteen ja tehokkuuteen. Monitoimijaverkostonäkökulma ruokahävikkiin puolestaan ottaa huomioon ruokaketjun eri toimijat alkutuotannosta kuluttajiin, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat ruokahävikin kokonaismäärään. Verkostonäkökulma ruokahävikkiin tunnistaa myös monia ei-inhimillisiä ruokahävikkiin liittyviä toimijoita (esimerkiksi pakastin), joita ei välttämättä aina huomioida ruokahävikin lisääjinä/vähentäjinä. Kulutuskäytänteiden näkökulma taas nostaa huomion keskipisteeseen käytänteet, jotka ohjaavat kuluttajien toimintaa. Yksilön asenteiden sijaan keskitytään siis kollektiivisiin, rutinoituneisiin käytänteisiin, joista kuluttajien toiminta kumpuaa. Ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyy monia käytänteitä, joihin olemmekin aiemmassa tutkimuksessa jo paneutuneet (Närvänen, Mesiranta & Hukkanen 2016; 2013).

Luennon loppupuolella luennointivaihde vaihtui opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn. Opiskelijat miettivät asioita, jotka ruokahävikin vähentämisessä on vaikeita ja mitkä helppoja. Tämän jälkeen pohdittiin keinoja, joiden avulla vaikeista asioista voitaisiin saada helppoja. Ryhmätehtävä oli hyvää vastapainoa ennakkotehtävän laajalle, tulevaisuuteen orientoituneelle näkökulmalle ja saimme opiskelijoilta erittäin hyviä kommentteja liittyen siihen, millaisin konkreettisin arkeen liittyvin keinoin ruokahävikkiä olisi mahdollista vähentää.

Ulla-Maija, Malla, Nina ja Elina

Kiitoksia kutsusta luennolle! Luennon pitäminen ja opiskelijoiden kommenttien kuuleminen oli erittäin virkistävää.

–Ulla-Maija