Pääasiassa ruokahävikin syntyminen nähtiin Blichfeldtin ym. tutkimuksen haastateltavien keskuudessa huonona asiana, jota tulisi välttää ja jonka syntymisestä tulee paha mieli. Tutkimuksen tuloksissa huomattiin kahtiajakautuneisuutta haastateltavien välillä liittyen ruokahävikkiin ja siihen, miksi ruokahävikin syntyminen tuntuu ikävältä. Osa haastateltavista tarkasteli ruoan syötävyyttä altruistisesta näkökulmasta, johon usein liittyi arvostuksen ja velvollisuuden tunteita. Ruokahävikkiä haluttiin välttää esimerkiksi eettisistä syistä ja sen syntyminen aiheutti syyllisyyden tunnetta. Jotkut haastateltavista puolestaan tarkastelivat ruokahävikkiä erityisesti hedonistisen ideologian pohjalta, johon liittyi olennaisesti esimerkiksi inhon tunne. Nämä haastateltavat esittivät ruokahävikin vähentämiseen esimerkiksi taloudellisia syitä, kuten esimerkiksi sen, että ruoan poisheittäminen on rahan haaskaamista.
Tuloksista huomattiin, että haastateltavat erosivat toisistaan myös siinä, kuinka he tunnistavat ruoan ruokahävikiksi. Jotkut haastateltavat näyttivät käyttävän apunaan ulkoisia vihjeitä, kuten tuotteisiin laitettuja päivämääriä, jolloin syy ruoan leimaamiseksi ruokahävikiksi tulee ulkoapäin. Toiset puolestaan luottivat vahvasti omaan arvostelukykyynsä ja "maalaisjärkeen" arvioidessaan aisteillaan ruokien syötävyyttä.
Artikkelin tuloksissa huomattiin kaikkien haastateltavien kohdalla, että ruoan poisheittämisen kanssa usein viivytellään. Ruoan annetaan odottaa kaapissa tai jääkaapissa jonkin aikaa, kunnes se on täysin pilaantunut, sillä esimerkiksi kunnolla homeisen ruoan roskiin nakkaaminen näytti tutkimuksen mukaan olevan haastateltavien omalletunnolle helpompaa. Kun ruoka on selkeästi pilaantunutta, sen voi helposti arvioida ei-syötäväksi, kun taas mahdollisesti jo huonoksi menneen ruokatuotteen arviointi on hankalampaa. Tutkimuksessa esitetäänkin, että viivytteleminen saattaa olla keskeinen syy siihen, miksi kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä ongelma länsimaissa.
Tutkimus ja sen tulokset herättelevät lukijaa monessa mielessä:
Millaisia tunteita ruokahävikki minussa herättää?
Kuinka itse arvioin sitä, onko ruoka edelleen syötävää?
Onko ruoan haaskaaminen helpompaa silloin, kun se on jo todella pilaantunutta?
Lähde:
Blichfeldt, B. S., Mikkelsen, M.,
& Gram, M. (2015). When it Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste. Food, Culture & Society, 18(1), 89–105.
- Ulla-Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti